1.7.2005

Asian tausta

A oli toiminut X Oy:n toimitusjohtajana. Yhtiö ja A olivat vuonna 1985 sopineet, että yhtiö maksaa A:lle lisäeläkettä 21.1.1985 lukien. Lisäeläkkeen määrä oli tuolloin ollut 2 652,92 markkaa kuukaudessa ja sitä oli sovittu korotettavaksi TEL-indeksin pisteluvun mukaisesti. Eläkkeen määrä oli 1.6.2002 lukien 2 421,24 euroa ja 1.1.2003 lukien 2 463,13 euroa kuukaudessa. Eläke tuli maksaa etukäteen kunkin kuukauden 1. päivä.

Yhtiössä aloitettiin yrityksen saneerauksesta annetun lain (yrityssaneerauslaki) mukainen saneerausmenettely 18.4.2002. Seinäjoen käräjäoikeus vahvisti 4.9.2002 antamallaan lainvoimaisella päätöksellä selvittäjän laatiman, 12.7.2002 päivätyn saneerausohjelmaehdotuksen ja 9.8.2002 päivätyn oikaisun ohjelmaehdotukseen sellaisinaan yhtiön saneerausohjelmaksi. Saneerausohjelmassa vakuudettomille velkojille määrättiin maksettavaksi 15 prosenttia saatavien määrästä.

Yhtiö laiminlöi lisäeläke-erien maksamisen 1.8.2002 lukien.

A:n kanne Alavuden käräjäoikeudessa

A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle elo-, syys-, loka-, marras- ja joulukuussa 2002 erääntyneet lisäeläkkeet 2 421,24 euroa kuukaudessa sekä tammi- ja helmikuussa 2003 erääntyneet lisäeläkkeet 2 463,13 euroa kuukaudessa viivästyskorkoineen kunkin kuukauden 1. päivästä lukien.

A oli yhtiön saneerausmenettelyssä valvonut eläkkeen massavelkana eikä saatavaa ollut riitautettu. Seinäjoen käräjäoikeus oli lainvoimaisesti ratkaissut, että eläke maksetaan massavelkana. Käräjäoikeus ei ollut yrityssaneerauslain mukaisesti osoittanut A:ta saattamaan asiaa tutkittavaksi eri oikeudenkäynnissä, kuten olisi pitänyt, jos asia olisi ollut riitainen. Kysymys oli joka tapauksessa yrityssaneerauslain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetusta velasta, joka oli maksettava sitä mukaa kuin se erääntyi.

Yhtiön vastaus

Yhtiö vaati, että kanne hylätään siltä osin kuin se ylitti 15 prosenttia vaaditusta määrästä.

Seinäjoen käräjäoikeus ei ollut vahvistanut saatavaa maksettavaksi massavelkana. Selvittäjä oli 9.8.2002 päivätyssä oikaisussa tarkoittanut esittää varaumat enimmäismääräisinä. Varauma oli kirjoitettu lainaten A:n omaa kirjelmää. Oikaisussa todettiin lisäksi, että saataville maksettiin suoritus sitten, kun muun muassa varaumassa mainittujen velkojen perusteesta ja määrästä oli tehty sopimus tai ne oli lainvoimaisesti ratkaistu.

A:n saatava oli syntynyt vuonna 1985 tehdyllä sopimuksella. Kysymys ei ollut yrityssaneerauslain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetusta saatavasta, koska lainkohta tarkoitti vastikkeellisia saatavia.

Käräjäoikeuden tuomio 13.2.2003

Käräjäoikeus lausui, että selvittäjän oikaisussa maksuohjelmaehdotukseen todettiin kohdassa 1.1.14 seuraava: "Ekonomi A:n lisäeläkevastuu 2 421,24 euroa kuukaudessa korotettuna työeläkelakien mukaisella indeksikorotuksella alkaen 1.8.2002 massanvelkaisena." Oikaisussa todettiin edelleen: "Edellä esitetyt ohjelmaehdotuksen oikaisut aiheuttavat sen, että vakuudettomille velkojille suoritetaan heidän saataviinsa 15 prosentin suoritus ohjelmaehdotuksen mukaisesti 31.12.2002 mennessä ja loppuosa, kun ohjelmaehdotuksen sivulla 16 kohdissa 1.1.11, 1.1.12, 1.1.13 ja tässä kirjelmässä mainittujen X Oy:n velkojen perusteesta ja määrästä on tehty sopimus tai asia on lainvoimaisesti ratkaistu."

Alavuden käräjäoikeus katsoi, ettei Seinäjoen käräjäoikeus ollut vahvistanut A:n saatavaa massavelaksi. A:lla ei toisaalta ollut ollut saneerausvelkaakaan, koska yhtiö oli maksanut ennen saneerausmenettelyn alkamista erääntyneet erät. Tämän vuoksi A:lle ei ollut annettu ohjausta osoittaa saatavansa eri oikeudenkäynnissä.

Yrityssaneerauslain 32 §:n 1 momentissa tarkoitettiin menettelyn aikana syntyneitä velkoja ja vastikkeellisia suorituksia. A:n saatava oli syntynyt vuonna 1985. Se oli erääntynyt myöhemmin kuukausittain. A:n saatava oli vastikkeeton tai vastike oli ennen vuotta 1985 suoritettu työ. Kysymys ei siten ollut lain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetusta saatavasta.

Yhtiö oli myöntänyt A:n saatavan määrästä 15 prosenttia. Tämän mukaisesti käräjäoikeus kanteen enemmälti hyläten velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle yhteensä 2 554,89 euroa viivästyskorkoineen kullekin 363,19 euron erälle elo- ja joulukuun 2002 väliseltä ajalta ja kahdelle 369,47 euron erälle tammi- ja helmikuulta 2003 kunkin kuukauden 1. päivästä lukien.

Asian on ratkaissut määräaikainen laamanni Olavi Leppämäki.

Vaasan hovioikeuden tuomio 28.1.2004

A valitti hovioikeuteen ja toisti käräjäoikeudessa esittämänsä kanteen.

Seinäjoen käräjäoikeuden saneerausohjelman vahvistamispäätös ja menettely saneerausohjelmaa vahvistettaessa

Hovioikeus lausui, että kuten valituksen kohteena olevan Alavuden käräjäoikeuden tuomion perusteluissa oli todettu, selvittäjän saneerausohjelmaehdotukseen 9.8.2002 tekemässä oikaisussa, jossa A:n lisäeläkesaatava oli huomioitu yhtiön velkana, oli todettu, että vakuudettomille velkojille suoritettiin heidän saataviinsa 15 prosentin suoritus ohjelmaehdotuksen mukaisesti 31.12.2002 mennessä ja loppuosa, kun kohdissa 1.1.11, 1.1.12, 1.1.13 ja tässä kirjelmässä mainittujen yhtiön velkojen perusteesta ja määrästä oli tehty sopimus tai asia oli lainvoimaisesti ratkaistu. Vahvistaessaan 4.9.2002 saneerausohjelmaehdotuksen, joka oli sisältänyt mainitunlaisen oikaisun, Seinäjoen käräjäoikeus ei ollut A:n kanteessa väitetyllä tavalla vahvistanut, että A:n eläkesaatavassa olisi ollut kyse yrityssaneerauslain 32 §:ssä tarkoitetusta niin sanotusta massavelasta, kuten Alavuden käräjäoikeuskin oli nyt kyseessä olevassa tuomiossa todennut. Seinäjoen käräjäoikeus ei ollut saneerausohjelmaa vahvistaessaan vahvistanut myöskään sitä, että A:n eläkesaatava tulisi saneerauksessa maksettavaksi saneerausvelkana. Kysymys A:n eläkesaatavan huomioimisesta saneerauksen yhteydessä on selvittäjän saneerausohjelmaehdotukseen tekemän oikaisun ja sen sisältämän, kysymyksessä olevan saatavan epäselvän riitautuksen johdosta jäänyt saneerausohjelmaa vahvistettaessa kokonaan käsittelemättä.

Sillä, miten A:n lisäeläkkeen maksamista koskevan kysymyksen osalta olisi saneerausohjelmaehdotusta käsiteltäessä tullut menetellä, ei ollut nyt kysymyksessä olevaa asiaa ratkaistaessa merkitystä. Ratkaisevaksi sen sijaan jäi kysymys siitä, oliko A:n lisäeläkesaatavaa pidettävä yrityssaneerauslain 32 §:ssä tarkoitettuna menettelyn alkamisen jälkeen syntyneenä saamisena.

Hovioikeus otti viran puolesta harkittavakseen myös sen kysymyksen, estikö Seinäjoen käräjäoikeuden päätös, jolla se oli lainvoimaisesti vahvistanut saneerausohjelman, nyt kysymyksessä olevan kanteen tutkimisen. Tämän osalta hovioikeus lausui seuraavan:

Seinäjoen käräjäoikeus ei ollut saneerausohjelmaa vahvistaessaan ottanut ratkaistavakseen A:n lisäeläkesaatavan luonnetta saneerausohjelmassa eikä myöskään antanut yrityssaneerauslain 75 §:n 2 momentissa tarkoitettua osoitusta tämän riitaiseksi jääneen kysymyksen tutkimisesta eri oikeudenkäynnissä. Koska A:n lisäeläkesaatavan luonne saneerausohjelmaa vahvistettaessa oli jäänyt käsittelemättä, ei saneerausohjelman lainvoimainen vahvistaminen mainitun osoituksen puuttumisesta huolimatta estänyt riitaiseksi jääneen kysymyksen ratkaisemista A:n nostaman kanteen perusteella.

A:n lisäeläkesaatavan luonne saneerausohjelmassa

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut siitä, että A:n oikeus lisäeläkkeeseen oli syntynyt vuonna 1985 hänen ja yhtiön välillä tehdyllä sopimuksella. Lisäksi hovioikeus lausui, että yrityssaneerauslain 3 §:n 1 momentin 4 kohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 182/1992 vp s. 63) mukaan ratkaistaessa sitä, mitkä velat olivat syntyneet ennen saneerausmenettelyn alkamista, merkitystä ei ollut sillä, oliko velka erääntynyt tai oliko maksuvelvollisuus tai velan suuruus selvä. Tämän vuoksi ei sillä, milloin A:n edellä mainittuun sopimukseen perustuvat eläkeerät erääntyivät maksettavaksi, ollut asiaa ratkaistaessa merkitystä eikä lisäeläkesopimuksessa ollut myöskään kysymys jatkuvaan sopimussuhteeseen kohdistuvista maksuista, joiden maksuvelvoite kohdistuisi menettelyn alkamisen jälkeiseen aikaan. Kysymys ei myöskään ollut yrityssaneerauslain 3 §:n 1 momentin 4) kohdassa erikseen säädetystä eläkesäätiön vastuuvajauksesta eikä säännös osoittanut, että lainsäätäjä olisi tarkoittanut laajentaa saneerausvelkojen ulkopuolisiksi veloiksi muita kuin kyseisen järjestelmän kautta syntyneitä vastuita aiempien eläkkeiden maksuista ennen saneerauksen alkamista tehtyjen sitoumusten perusteella.

Näillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raija Liljenfeldt, Raimo Risku ja Osmo Hänninen. Esittelijä Pasi Vihla.

Käsittelyratkaisun perustelut

Korkein oikeus katsoo hovioikeuden mainitsemilla perusteilla, ettei Seinäjoen käräjäoikeus vahvistaessaan 4.9.2002 annetulla päätöksellä yhtiön saneerausohjelman ole vahvistanut A:n kanteessaan vaatimien eläke-erien olevan yrityksen saneerauksesta annetun lain (yrityssaneerauslaki) 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua saneerausvelkaa. Sen vuoksi Korkein oikeus, joka toteaa, ettei A:n vaatimien saatavien ole sanotulla päätöksellä myöskään vahvistettu olevan yrityssaneerauslain 32 §:n 1 momentissa tarkoitettua menettelyn aikana syntynyttä velkaa, katsoo, ettei käräjäoikeuden lainvoimainen päätös saneerausohjelman vahvistamisesta estä A:n kanteen tutkimista.

Pääasiaratkaisun perustelut

1. A on vuonna 1985 sopinut yhtiön kanssa elinajan jatkuvasta kuukausittaisesta lisäeläkkeestä. A on katsonut, että eläke oli saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen erääntyneiden eläke-erien osalta yrityssaneerauslain 32 §:ssä tarkoitettua menettelyn aikana syntynyttä velkaa. A:n mukaan tätä tukee se, että saneerausvelkana ei pidetä sanotun lain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan velallisen perustaman eläkesäätiön vastuuvajausta. Yhtiö taas on katsonut, että velka oli viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitettua saneerausvelkaa, koska eläkesopimus oli tehty ennen menettelyn alkamista.

2. Yrityssaneerauslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan saneerausvelalla tarkoitetaan kaikkia velallisen velkoja, jotka ovat syntyneet ennen saneerausmenettelyn alkamista. Kuten lain esitöissä todetaan (HE 182/1992 vp s. 63), ratkaisevaa on velan perusteen syntyajankohta. Merkitystä ei ole sillä, onko velka erääntynyt. Säännöksen mukaan saneerausvelkana ei kuitenkaan pidetä velallisen perustaman eläkesäätiön vastuuvajausta.

3. Yrityssaneerauslain 32 §:n 1 momentin mukaan menettelyn aikaisiin velkoihin luetaan, paitsi menettelyn alkamisen jälkeen syntyneet velat, myös jatkuvaan sopimussuhteeseen taikka jatkuvaan käyttö- tai hallintasuhteeseen perustuvat vastike- tai muut juoksevat maksut, jotka kohdistuvat menettelyn alkamisen jälkeiseen aikaan. Kuten lain esitöissä todetaan (edellä mainittu HE s. 84) tällaisia ovat esimerkiksi toimitilojen vuokrat, sähkö-, lämpö-, vesi- ja tietoliikennemaksut sekä työntekijöiden palkat.

4. Korkein oikeus toteaa, ettei yrityssaneerauslain säännöksistä eikä myöskään lain esitöistä suoraan ilmene, kumpaan ryhmään sanotunlainen eläkesaatava on luettava. Sen puolesta, että kysymyksessä on saneerausvelka puhuu se, että saatava perustuu ennen saneerausmenettelyn alkamista tehtyyn sopimukseen. Tätä näkökantaa tukee myös se, ettei yhtiö enää saneerausmenettelyn aikana saa kuukausittain maksettavasta eläke-erästä sellaista vastiketta, joka menettelyn aikana maksettaviin jatkuvan sopimussuhteen maksuihin tavanomaisesti liittyy. Yhtiöllä ei myöskään ole saneerauksen vuoksi oikeutta irtisanoa eläkesopimusta.

5. Toisaalta eläkesopimus on kuitenkin luonteeltaan verrattavissa yrityssaneerauslain 32 §:ssä tarkoitettuihin jatkuviin sopimussuhteisiin. Eläke on palkkaan rinnastettavissa oleva kuukausittain maksettava suoritus, jonka perusteen voidaan katsoa uusiutuvan jatkuvasti maksun sovituin tavoin erääntyessä. Huomioon ottaen eläkkeen luonne ja tarkoitus ratkaisevana tämän arvioinnin kannalta ei voida pitää sitä seikkaa, että yhtiö ei enää menettelyn aikana voi saada vastiketta eläkkeen maksamisesta.

6. Edellä mainitusta hallituksen esityksestä (s. 27) ilmenee, että eläkesäätiön vastuuvajausta ei saneerausmenettelyssä ole luettu saneerausvelkoihin, koska se, että sitä pidettäisiin saneerausvelkana, voisi johtaa siihen, että eläkesäätiö tulisi kyvyttömäksi maksamaan eläkkeitä ja jouduttaisiin asettamaan selvitystilaan. Kun eläkevelkojan asema yrityssaneerauksessa ei voi riippua siitä, millaiseen vaihtoehtoon työnantaja on päätynyt eläkevelvoitteensa täyttämisessä, yrityssaneerauslain esityöt antavat osaltaan tukea sille, että nyt kysymyksessä olevia saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen erääntyneitä eläke-eriä on pidettävä menettelyn aikana syntyneenä velkana.

7. Arvioituaan edellä todettuja A:n näkökannan puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja Korkein oikeus päätyy katsomaan, että kysymyksessä olevat eläke-erät ovat parhaiten rinnastettavissa yrityssaneerauslain 32 §:ssä tarkoitettuihin jatkuvassa sopimussuhteessa syntyviin menettelyn aikaisiin velkoihin. Näin ollen yhtiö on velvollinen suorittamaan ne kokonaisuudessaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. X Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle elo-, syys-, loka-, marras- ja joulukuussa 2002 erääntyneet lisäeläke-erät 2 421,24 euroa kuukaudessa sekä tammi- ja helmikuussa 2003 erääntyneet lisäeläke-erät 2 463,13 euroa kuukaudessa, kaikki erät viivästyskorkoineen kunkin kuukauden 1. päivästä lukien.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Eeva Vuori (eri mieltä), Pertti Välimäki (eri mieltä), Pasi Aarnio ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Lea Nousiainen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Esittelijäneuvos Nousiainen esitti seuraavan mietinnön:

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

X Oy:tä koskeva 12.7.2002 päivätty saneerausohjelmaehdotus ei ole sisältänyt mainintaa A:n lisäeläkesaatavista. Selvittäjän 9.8.2002 saneerausohjelmaehdotukseen laatimassa oikaisussa A:n kuukausittainen tuolloin 2 421,24 euron määräinen lisäeläkesaatava on indeksikorotus mukaanlukien A:n oman ilmoituksen mukaisesti huomioitu yhtiön velkana 1.8.2002 lukien massavelkaisena. Samassa oikaisukirjelmässä on myöhemmin todettu lisäksi, että vakuudettomille velkojille suoritetaan heidän saataviinsa 15 prosentin suoritus ohjelmaehdotuksen mukaisesti 31.12.2002 mennessä ja loppuosa, kun muun muassa oikaisukirjelmässä mainittujen X Oy:n velkojen perusteesta ja määrästä on tehty sopimus tai asia on lainvoimaisesti ratkaistu.

Seinäjoen käräjäoikeus on 4.9.2002 antamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä vahvistanut ohjelmaehdotuksen ja sen oikaisun sellaisenaan yhtiön saneerausohjelmaksi.

A on kanteessaan vaatinut, että yhtiö velvoitetaan hänen yhtiön saneerausmenettelyssä valvomansa mukaisesti suorittamaan hänen lisäeläkesaatavansa täysimääräisenä. Yhtiö on myöntänyt kuukausittaisen lisäeläkkeen määrästä 15 prosenttia, jonka se saneerausohjelman mukaan on velvollinen suorittamaan myös kaikille muille saneerausvelkojille.

Hovioikeus on pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion ja velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle 15 prosenttia tämän vaatimista kuukausittaisista lisäeläke-eristä. A on valituksessaan väittänyt hovioikeuden menetelleen virheellisesti, kun se on käsitellyt asian yrityssaneerauslain 75 §:n 2 momentissa tarkoitettuna riitautusoikeudenkäyntinä, vaikka Seinäjoen käräjäoikeus ei ollut antanut tätä tarkoittavaa osoitusta, vaan saneerausohjelman vahvistaessaan vahvistanut samalla A:n saatavan massavelaksi. A on katsonut hovioikeuden menetelleen virheellisesti, kun hovioikeus oli ryhtynyt muuttamaan tai tulkitsemaan Seinäjoen käräjäoikeuden saneerausohjelman vahvistamispäätöstä.

Asiassa on näin ollen ensiksi ratkaistava, voidaanko A:n lisäeläkesaatavan luonne saneerausohjelman vahvistamisesta huolimatta ratkaista tässä oikeudenkäynnissä. Tämän jälkeen asiassa on kysymys siitä, onko A:n saatava saneerausvelka eli yrityksen saneerauksesta annetun lain (yrityssaneerauslaki) 3 §:n 1 momentin 4 kohdan tarkoittamalla tavalla syntynyt ennen saneerausmenettelyn alkamista vai onko kysymyksessä niin sanottu massavelka eli sellainen menettelyn alkamisen jälkeen syntynyt saatava, joka on yrityssaneerauslain 32 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla maksettava sitä mukaa kuin se erääntyy.

Saneerausohjelman vahvistaminen ja A:n kanne

Yrityssaneerauslain 57 §:n 1 momentin mukaan saneerausohjelman vahvistamisen jälkeen saneerausvelkojen ja muiden ohjelmassa säänneltyjen oikeussuhteiden ehdot määräytyvät ohjelman mukaisesti. Pykälän 3 momentin mukaan saneerausohjelman vahvistaminen ei estä saneerausvelan perustetta tai määrää taikka saneerausvelkaan liittyvän vakuusoikeuden pätevyyttä tai sisältöä koskevan väitteen tutkimista, jos velka tai oikeus on saneerausmenettelyssä riitautettu ja asia on 75 §:n nojalla osoitettu ratkaistavaksi erillisessä menettelyssä. Lainkohdista ilmenevät saneerausohjelman oikeusvaikutukset merkitsevät sitä, että velan perustetta ja määrää koskevat seikat tulevat sitovasti ratkaistuiksi saneerausohjelman vahvistamisen yhteydessä tai tarvittaessa erillisessä oikeudenkäynnissä. Samalla tulee ratkaistuksi, onko tiettyä velkaa pidettävä saneerausvelkana vai massavelkana.

Seinäjoen käräjäoikeuden vahvistamassa saneerausohjelmassa on ensiksi edellä selostetulla tavalla toistettu A:n lisäeläkesaatava hänen oman ilmoituksensa mukaisesti. Tämän jälkeen ohjelmassa on kuitenkin todettu, että saatavalle suoritetaan aluksi 15 prosentin osuus ja loppuosa sen jälkeen, kun velan peruste ja määrä on lainvoimaisesti ratkaistu. Seinäjoen käräjäoikeus ei siten saneerausohjelman vahvistamisen yhteydessä ole ratkaissut kysymystä siitä, ovatko A:n kanteessaan vaatimat saatavat vasta saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen syntynyttä uutta velkaa vai saneerausvelkaa, eikä myöskään antanut yrityssaneerauslain 75 §:n 2 momentissa tarkoitettua osoitusta tämän epäselväksi jääneen lisäeläkesaatavan selvittämiseksi, vaan kysymys on saneerausohjelman mukaan jätetty vastaisen selvittämisen varaan. Kysymys siitä, onko A:n lisäeläkesaatava saneerausvelkaa vai massavelkaa, on näin ollen jäänyt yhtiön saneerausmenettelyn yhteydessä kokonaan käsittelemättä. Tämän vuoksi yhtiön saneerausohjelman lainvoimainen vahvistaminen ei estä puheena olevan epäselväksi jääneen kysymyksen ratkaisemista tämän asian yhteydessä niin sanottuna esikysymyksenä. Korkein oikeus katsonee, että hovioikeus ei siten ole menetellyt virheellisesti päädyttyään katsomaan, ettei A:n velkoma saatava ole yhtiön saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen syntynyttä uutta velkaa.

A:n lisäeläkesaatavan luonne

Yrityssaneerauslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan saneerausvelalla tarkoitetaan kaikkia velallisen velkoja, jotka ovat syntyneet ennen saneerausmenettelyn alkamista; saneerausvelkana ei kuitenkaan pidetä velallisen perustaman eläkesäätiön vastuuvajausta. Lain 32 §:n 1 momentin mukaan massavelat on maksettava sitä mukaa kuin ne erääntyvät. Sama koskee lainkohdan mukaan kestovelkasuhteita eli jatkuvaan sopimussuhteeseen taikka jatkuvaan käyttö- tai hallintasuhteeseen perustuvia vastike- tai muita juoksevia maksuja, jotka kohdistuvat menettelyn alkamisen jälkeiseen aikaan.

A on katsonut, että kantaa, jonka mukaan hänen saatavansa on syntynyt kuukausittain eläkkeen kulloinkin erääntyessä maksettavaksi, tukee edellä mainittu säännös, jonka mukaan velallisen perustaman eläkesäätiön vastuuvajauksessa ei ole kyse saneerausvelasta. Lisäksi A on katsonut, että hänen saatavansa rinnastuu joka tapauksessa yrityssaneerauslain 32 §:ssä tarkoitettuihin kestovelkasuhteisiin.

Velallisen perustaman eläkesäätiön vastuuvajausta koskeva erityissäännös liittyy eläkesäätiöjärjestelmän erityispiirteisiin. Kuten hallituksen esityksessä (HE 182/1992 vp s. 27 - 28) on todettu, jos vastuuvajausta pidettäisiin saneerausvelkana, eläkesäätiö saattaisi tulla kyvyttömäksi maksamaan eläkkeitä ja se jouduttaisiin asettamaan selvitystilaan. Säännöksellä on siten haluttu poistaa mahdollinen epätietoisuus saneerausmenettelyn vaikutuksesta työnantajalle eläkesäätiölaissa asetettuun velvollisuuteen kattaa perustamansa eläkesäätiön vastuuvajaus.

A:n velkoman saatavan maksamista varten ei ole perustettu eläkesäätiötä eikä yhtiössä muutoinkaan ole ollut olemassa mitään yleistä työsopimuksen ehtoihin kuuluvaa lisäeläkejärjestelmää. Eläkesäätiön vastuuvajausta koskeva erityissäännös ei siten sovellu yhtiön varoista A:lle suoraan maksettuun etuuteen eikä säännös muutoinkaan osoita, että A:n saatavan kaltaiset lakimääräistä eläketurvaa parantavat etuudet olisi tarkoitettu sitoumuksen tekoajasta riippumatta jättää saneerausvelkojen ulkopuolisiksi veloiksi.

Kuten hallituksen esityksessä (HE 182/1992 vp s. 31 ja 84) on todettu, yrityssaneerauslain 32 §:n 1 momentissa tarkoitettuja kestovelkasuhteita ovat menettelyn aikana syntyvät palkka-, vuokra- ja vastikemenot sekä sähkö-, lämpö-, vesi- ja tietoliikennemenot, jotka kohdistuvat menettelyn alkamisen jälkeiseen aikaan. Tällaisena maksuna on hallituksen esityksessä mainittu myös leasingsopimukseen perustuvat määräaikaiset vastike-erät. Kysymys on näin ollen yrityksen toiminnan ylläpitämistä tarkoittavista sopimussuhteista, joissa saneerausvelallisen on maksettava vastiketta saamastaan vastasuorituksesta. Yrityssaneerauksen onnistumisen varmistamiseksi on tällaisten sopimusten osalta lisäksi esimerkiksi yrityssaneerauslain 27 §:ään ja työsopimuslain 7 luvun 7 §:ään otettu nimenomaiset säännökset mahdollisuudesta irtisanoa sopimus. Jotta saneerausmenettelyn aloittamiselle myös ylipäätään olisi edellytykset, kyseiset velat on pystyttävä menettelyn aikana maksamaan, ja velallisen konkurssissa mainitut velat ovat yrityssaneerauslain 32 §:n 2 momentin nojalla samassa asemassa kuin massavelat.

A:n lisäeläkesaatava perustuu sen sijaan siihen, että yhtiö on vuonna 1985 tehdyllä sopimuksella vapaaehtoisesti sitoutunut maksamaan A:lle hänen palkkansa ja tavanomaisen, eläkeyhtiön kautta maksettavan lakimääräisen eläkkeensä välisen erotuksen. Yhtiö ei saa A:lle maksettavasta etuudesta vastiketta eikä yhtiöllä myöskään ole mahdollisuutta irtisanoa tai purkaa sopimusta. A:n saatava ei myöskään liity yhtiön saneerauksen kohteena olevaan liiketoimintaan. Tämän vuoksi hänen saatavansa ei ole rinnastettavissa yrityssaneerauslain 32 §:ssä tarkoitettuihin jatkuvaan sopimussuhteeseen perustuviin toistuvaissuorituksiin.

Yhtiö on sitoutunut maksamaan A:lle hänen lakimääräisen eläkkeensä ja palkkansa välisen erotuksen. Tällaiseen sopimukseen perustuva saatava syntyy sitoumuksen antamisajankohtana, eikä merkitystä ole sillä, onko velka erääntynyt maksettavaksi (HE 182/1992 vp s. 63). Kun saatavan perusteena oleva sopimus on solmittu vuonna 1985, A:n saatava ei ole yhtiön saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen syntynyttä uutta velkaa.

Näillä perusteilla Korkein oikeus lausunee tuomiolauselmanaan, että hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Oikeusneuvos Välimäki : Käsittelyratkaisusta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Pääasiassa olen eri mieltä siitä kysymyksestä, ovatko saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen erääntyneet eläkesopimuksen mukaiset eläke-erät saneerausvelkaa vai yrityssaneerauslain 32 §:n 1 momentissa tarkoitettua menettelyn alettua syntynyttä velkaa tai sellaiseen rinnastettavaa velkaa.

Yrityssaneerauslain 1 §:n mukaan yrityssaneerauksen kohteena ovat taloudellisissa vaikeuksissa olevat yritykset. Saneerauksen keinoina ovat yhtäältä yrityksen tervehdyttäminen tai toimintaedellytyksien turvaaminen ja toisaalta velkajärjestelyt. Velkajärjestelyillä yrityksen velkoja tavallisesti vähennetään velkojien saatavia leikkaamalla. Velkajärjestelyissä lähtökohtana on velkojien yhdenvertainen kohtelu, jota toimeenpannaan velkojaryhmittäin.

Yrityssaneerauksen velkajärjestelyjen kohteena ovat yrityssaneerauslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan pääsäännön mukaan kaikki sellaiset velat, jotka ovat syntyneet ennen saneerausmenettelyn alkamista. Näitä velkoja laissa sanotaan saneerausveloiksi. Kun ratkaistaan kuuluuko velka saneerausvelkoihin, ei lain esitöiden mukaan ole merkitystä sillä, onko velka erääntynyt ennen menettelyn alkamista vai ei.

Tässä tapauksessa yhtiö on tehnyt toimitusjohtajansa A:n lisäeläkettä koskevan sopimuksen vuonna 1985. Sopimuksen mukaan lisäeläke erääntyy maksettavaksi kuukausittain. Koska yhtiön velvollisuus suorittaa A:lle sopimuksen mukaista lisäeläkettä on syntynyt ennen yhtiön yrityssaneerausmenettelyn 18.4.2002 tapahtunutta alkamista, A:n eläkesaatavat, myös menettelyn alkamisen jälkeen erääntyvät eläke-erät, ovat lähtökohtaisesti saneerausvelkaa.

Vaikka velka olisikin syntynyt ennen saneerausmenettelyn aloittamista, ei kaikkia tällaisia velkoja ole pidettävä saneerausvelkoina, vaan laissa olevilla poikkeussäännöillä määrätyt velat on jätetty velkajärjestelyjen ulkopuolelle. Asiassa on kyse siitä, kuuluvatko menettelyn alkamisen jälkeen erääntyneet A:n eläke-erät näiden poikkeussääntöjen piiriin.

Ensiksikin yrityssaneerauslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla saneerausvelkana ei ole pidettävä velallisen perustaman eläkesäätiön vastuuvajausta. Tämän poikkeussääntelyn tarkoituksena on suojata sellaisten eläkesaajien oikeuksia, joiden eläke on järjestetty eläkesäätiön kautta. A:n lisäeläkettä ei makseta eläkesäätiöstä vaan suoraan yhtiön varoista. Eläkesäätiön vastuuvajausta koskeva erityissääntely ei siten sovellu A:n eläkesaatavaan eikä tästä poikkeussääntelystä johtuvia periaatteita ole muutenkaan perustelua soveltaa tällaiseen yksittäiseen lakimääräistä eläketurvaa parantavaan lisäeläkesopimukseen.

Toiseksi yrityssaneerauslain 32 §:n 1 momentin nojalla jatkuvaan sopimussuhteeseen taikka jatkuvaan käyttö- tai hallintasuhteeseen perustuvat vastike- tai muut juoksevat maksut on maksettava sitä mukaa kuin ne syntyvät. Lain esitöiden mukaan kyseisillä maksuilla tarkoitetaan esimerkiksi yrityksen toimitilojen vuokria tai vastikkeita, sähkö-, lämpö-, vesi- ja tietoliikennemaksuja, työntekijöiden palkkoja ja leasingvuokramaksuja (hallituksen esitys 182/1992 vp s. 84). Tämän poikkeussääntelyn kohteena ovat siis yrityksen toiminnan ylläpitämiseksi tarvittavista välttämättömistä hyödykkeistä ja palveluista johtuvat juoksevat kulut, jotka kohdistuvat saneerausmenettelyn alkamisen jälkeiseen aikaan, vaikka tällaisten velkojen peruste olisi alunperin syntynyt ennen saneerauksen alkamista. Vaikka A:n lisäeläkettä koskeva sopimus on kestovelkasuhde, sopimus eroaa lainkohdassa tarkoitetuista sopimuksista olennaisesti siinä, että yhtiö ei saa eläke-erän maksusta sellaista hyödykettä tai palvelua, jota poikkeussääntely tarkoittaa.

Näillä perusteilla A:n saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen erääntyneet eläkesaatavat ovat saneerausvelkaa. Näin ollen syytä hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole.

Oikeusneuvos Vuori : Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Välimäki.